|

Tallitarinoita

Vuoden vaihtuessa

Olen kuullut joskus puhuttavan syksyn ja talven mukanaan tuomista tallinvaihtoviikoista, jolloin hevoskanta aloittaa kumman liikkeen tallien välillä. Ratsutilankin hevoskanta on uusiutunut muutaman hevosen osalta. Surullisin poislähtö tapahtui Jalotarun päästessä vihreämmille laitumille lokakuun lopussa. Pian tämän jälkeen myös Tarun kesällinen tammavarsa Tarun Saani muutti vieroituksesta uuteen kotiinsa Huittisiin vastaleivotun omistajansa Mariannen kaveriksi.

Terika ja KelmiiaOnhan toki mukavaakin liikehdintää tapahtunut: Liisa osti marraskuun alussa vikkelään tahtiin kaksi uutta siitostammaa. Toinen, 11-vuotias petteläistamma Terika muutti ratsutilan vahvistukseksi mistäs muualta kuin Satun hoivista Hevossaaresta. Terttu on varsonut kahtena perättäisenä vuonna Satun hienosta oriista Vihi-Totista, ja kolmas pikku-Totti kasvaa tälläkin hetkellä tamman vatsassa.

Toinen uusista tammoista on vasta 2-vuotias pikkutamma Vauhdin Tuikku. Ponikokoiseksi jäävä ruunikkoneiti muutti ratsutilalle Urjalasta, ja tulee toivottavasti iän karttuessa hänkin siitostamman hommiin tutustumaan. Sitä ennen Tuikkua on jo nähty kärryjen edessä sekä muutamia kertoja myös irtohypytettävänä. Näistä jälkimmäinen liikunnanmuoto osoittautuikin pikkutammalle aivan uudeksi jutuksi, mutta viimeistään kentän kulmalle houkuttimeksi jätetty kauraämpäri on motivoinut varsaa varsin innokkaaseen opiskeluun.

Marraskuun aikana talliin kurvasi myös kolmas uusi asukas: hieno, musta toisen palkinnon kantakirjatamma Agneta. Monista hienoista ominaisuuksistaan huolimatta Aksu ei kuitenkaan suinkaan ole Liisan uusin siitostammahankinta, vaan lasten lainaponiksi talliin muuttanut pieni ja karvainen shetlanninponi. Aksu on varsin hellyttävä pieni rouva, joka on valloittavalla olemuksellaan ottanut tallin virallisen maskotin roolin haltuunsa. Siinä sivussa pikkutamma on myös ihastunut koko suurella sydämellään tarhanaapuriinsa, puolta korkeampaan Körtsään. Ruuna itse tuntuu ottaneen naissankarin osansa melko rauhallisesti joskin antaumuksella vastaan, ja katseleekin aitansa yli perin juurin tarkkaavaisesti pienen ihailijansa toimia naapuritarhassa.

Talli on saanut edellisten ohella myös yhden uuden täysihoitolaisen, kun Porin suunnalla ennen vaikuttanut Tyttö –niminen tamma siirtyi omistajansa Annin kanssa vahvuuksiimme. Tyttö on kymmenvuotias ruotsalainen puoliverinen, joka muutti kimpsuineen ja kampsuineen keskuuteemme aivan joulun alla. Vielä kerran tervetuloa kaikille uusille asukkaille!

Tallin tammoilla ja varsoilla on omat tehtävänsä kunkin kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan. Wimla on palaillut mammalomaltaan pikkuhiljaa alkaneen talven myötä töihin. Siiri –varsa puolestaan keskittyy kasvamiseen ja suurten hevosten tapojen opetteluun; perustoimenpiteet harjauksesta kavioiden nosteluun ja vastaavaan ovat jo vanha juttu. Myös hetkittäinen erossa olo töissä käyvästä äidistä luonnistuu, eivätkä muutkaan arkiset touhut enää varsaa häkellytä.

Myös muut tammat ovat tehneet kukin töitä. Varsoja on läpi syksyn ajettu ja irtohypytetty säännöllisesti, ja myös siitostammoista sekä muista tallin asukkaista jokunen on ottanut osaa hyppytuokioihin. Myös valmennusten pyöriessä tasaisesti on se tietynlainen tehokkuus ratsastuksenkin saralla säilynyt. Kuka pyrkii kouluttamaan hevostaan tasaisella tahdilla eteenpäin, kuka opettelee ratsastuksen saloja itse. Uskon ja toivon molempien päässeen tavoitteissaan eteenpäin.

Piristystä useammallekin, paitsi ratsutilan myös muutaman muun seutukunnan tallin asukkaalle taisi tuoda Reunoksen kaivattu satula-auto joka piipahti pihassa 29.11. Kovasti niitä uusia satuloita oltiinkin jo odotettu, eivätkä lopulta löytyneet penkit totta vieköön ole pettäneet odotuksia.

Joulun lähestyessä myös ratsutilalla aloitettiin joulukähinöiden valmistelu. Liisa päätti napata eräänä joulukuun puolivälin päivänä juuriharjan käteensä ja siivota tallia. Tallissa leijui tämän jälkeen seuraavan viikon ajan suloinen mäntysuovan tuoksu jokaisen tallissa liikkujan kasvoille. Joulukuusi kannettiin käytävälle kiusaksi jokaiselle ohikulkevalle hevoselle, kuten ne hamutessaan kaiketi itse ajattelivat, ja tallikämpän ikkunassa läpi vuoden loistaneen tähden töpseli vedetty joulun kunniaksi seinään. Aattoaamuna teimme jo useampana vuonna suoritetun jouluratsastuksen siivottuamme ensin porukalla tallin. Matkaan karautimme tonttulakit päässämme aamun vielä hämärtäessä.

Vuosi 2006 oli valtavan tapahtumarikas riippumatta siitä, miltä kantilta asiaa katsoo. Suurin muutos aiempaan oli epäilemättä tallin uuden puolen valmistuminen, joka antoi mahdollisuuden käynnistää täysihoitotoiminnan koko laajuudessaan. Hevosten määrä on kasvanut lyhyessä ajassa paljon; parhaimmillaan luku on vuoden aikana ollut parinkymmenen pinnassa. Tallin kasvatustoiminta on myös saanut hyvää vauhditusta kahden uuden kasvatin ja usean uuden, laadukkaan tamman myötä. Kevään paukku oli Jaatytön kantakirjaus, joka oli ehdottomasti yksi toteutunut pitkän aikavälin projekti ja unelma. Mitä täysihoitotoimintaan tulee, itselleni on ehdottomasti jäänyt mieleen vuoden kohokohtana se alkuvuoden kausi, jolloin pian tallin valmistumisen jälkeen uudet karsinat alkoivat nopealla tahdilla löytää uusia asukkaitaan. Oli valtava tunne nähdä ihmisten todella olevan kiinnostuneita siitä, mitä uudella tallilla olisi tarjottavanaan – ja näin sanon minä sentään pelkkänä tallilla liikkujana ja yleisenä takapiruna, oikeaa kertausta siitä tunneskaalasta kuuluisi kysyä asianomaisilta itseltään, eli Liisalta ja Vesalta.