|

Tallitarinoita

Talvitarinoita 2008

T aas elämme hyvää vauhtia uutta vuotta. Kulunut syys- sekä talvikausi 2007-2008 on tuonut jälleen mukanaan yksittäisiä uusia asukkaita. Tällä kertaa ei kuitenkaan venynyt vain asukkaiden määrä, vaan lisääntyäkseen otti myös karsinaluku. Hevosmäärän kasvaessa ja kesällisten varsojen vieroituksen lähestyessä alkoivat rakennuspuuhat, jotta koko lauma saataisin vastakin mahtumaan ovesta sisään. Loppuvuodesta syntyi se kuuluisa kolmen uuden karsinan ”lisäsiipi”, josta olemme jo kauan Liisaa ja Vesaa kiusoitelleet. Tallin vetokapasiteetti käsittää siis tällä hetkellä 13 karsinaa + 6 pihattopaikkaa, ja hevosia on käytännössä saman verran.

Kotirintaman nikkarointien ohella loppuvuoden tärppejä olivat totuttuun tapaan näyttelyt. Syksyn reissumiehenä oli tällä kertaa ori Valon Veikka, joka osallistui lyhyessä ajassa yhteensä kolmeen näyttelyyn. Näiden joukossa oli mm. varsan ensimmäinen virallinen tamma- ja varsanäyttely Porissa 13.9. Rauhallisesti käyttäytynyt ”Kamu” sai tuomaristolta hienon II+ palkinnon ja mukavan pisterivin 8-8-7-8-8-8. Sanallisen lausunnon yhteydessä kehuttiin orin hyvää tyyppiä sekä vielä erikseen fiksua käytöstä.

Viikkoa myöhemmin Kamu pakattiin jälleen koppiin, ja matka suunnattiin hieman erityyppisiin kinkereihin. Vuorossa oli Loimaalla, Suomenhevoskeskus Loimi-Haassa järjestetty suomenratsujen ja pienhevosten valtakunnallinen näyttely, jossa Kamu esitettiin 1-vuotiaissa varsoissa. Kotiinviemisikseen ori pokkasi II palkinnon ja 38 pistettä, joiden joukossa oli mm. ravista hieno arvosana 9.

Syksyn kolmas ja viimeinen matka näyttelyiden osalta tehtiin marraskuun lopulla, jolloin Helsingissä järjestettiin Hippoksen valtakunnallinen varsanäyttely. Kaksipäiväisenä tehty reissu Vermoon käsitti myös yöpymisen vieraassa paikassa, mikä oli varsalle uusi mutta yhtäkaikki hyödyllinen kokemus. Ori palkittiin tällä kertaa II palkinnolla ja pisterivillä 8-8-7-7-7-8.

Myöhäisen syksyn ja alkaneen talven aikana tallin hevoset, ja hieman omistajakin, ovat olleet mediassa esillä. Ensimmäisen näyttäytymisen pressin puolella teki tamma Jaatyttö, jonka kuva valittiin Hevoshullu –lehden kanteen numeroon 23/07. Kyseinen lehti oli Suomenhevonen 100 vuotta–juhlanumero. Samaa suomenhevosteemaa juhlistettiin myös Hevoshullun ruotsalaisessa sisarlehdessä Min Hästissä, jonka kantta Jaatyttö kaunisti niin ikään.

Liisa itse päätyi esiin Rauman Hevosystävät Ry:n hänelle osoittaman huomionosoituksen ansiosta; hänet valittiin seuran toimesta Vuoden Hevosystäväksi loppuvuodesta 2007. Sankari otti tunnustuksensa vastaan kiittäen nuorta yrittäjää kohti suunnatusta kannustuksesta. Palkinnon tiimoilta julkaistiin lehtijuttu Länsi-Suomessa heti tammikuun alussa, 6.1.2008.

VenlaArkielämä on suurempien tärppien ohessa jatkanut kulkuaan tutuilla urilla. Kesälliset varsat Velmu Välähdys ja Venla Virkiä vieroitettiin emistään joulunaikaan, ja isommat pojat Valon Veikka sekä Ilo-Vekku ovat syksyn ja talven mittaan opiskelleet mm. ajohommia sekä juoksutusta. Kuluvan talven leuto keli on suosinut kengättömien juniorien harjoituttamista siinä missä ulkokentällä ratsastaviakin, ja niinpä orit alkavat olla ajohevosina jo ikäänsä nähden melko näppäriä kavereita.

Ensi keväälle ja kesälle odotetaan syntyväksi neljää varsaa, ja kantavien tammojen vatsat ovatkin jo pyöristyneet mukavasti. Ensimmäisten lasketut ajat alkavat olla käsillä jo huhtikuun tienoilla! Vikkelää vauhtia alamme olla taas odotuksen siinä vaiheessa, jossa ilta-aikaan istumme rivissä kädet tammojen kyljillä potkuja odottamassa.

Kantavien tammojen vetäytyessä aktiivisesta työnteosta on välivuottaan viettävä Terika saanut ottaa ”isojen tammojen” paikan tallin virallisena rääkkiratsuna. Nyt kun Terttu on virallisesti varsaton kesällisenkin tyttären tultua onnistuneesti vieroitetuksi, on tämä rouva joutunut kevyiden harrasteköpöttelyiden sijasta peräti töihin. Talven mittaan olemme tutustuneet mm. mäkitreeniin, ja useamman kerran olen talven aikana vilaukselta nähnyt kentälläkin hikoilevan tamman. Pihattojengin virallisesta mamasta kuoriutuikin yllättäen tallinpäädyn Suurin Pudottaja, kun tiineys- ja imetysajan ylimääräiset mitat siirtyivät vaivihkaa tämänhetkisille Oikeille Odottajille.

RekiajelullaHelmikuun alkupuolella saimme iloisen yllätyksen talven melkeinpä ensimmäisen oikean lumen sataessa maahan. Laskiaissunnuntain kunniaksi kaivettiin naftaliinista esiin viime talvelta tuttu reki valjaineen. Terttu sai kunnian näyttää vetohevosen taitonsa talviaamusta nauttivien ihmisten istuessa reessä. Hauskaa ei tainnut olla vain ihmisillä, vaan kummasti nousi hangessa jalka tammaltakin! Vai mitä olet kuvan perusteella mieltä?


Heini Koskinen