|

Tallitarinoita

Syysjuttuja

Tallin väelle on syksyn myötä tarjoutunut mahdollisuus päästä uuden valmentajan silmien alle. Hämäläisen Susanna eli Suska poikkesi iloksemme meitä höykyttämään ensimmäistä kertaa syyskuun alkupuolella, ja valmennussuhde on tästä alkaen jatkunut. Tilalla on syksyn ja alkavan talven myötä vieraillut oman tallin porukkamme lisäksi myös useita vierailevia ratsukoita valmennustarjonnasta nauttimassa. Yhdeltäkään osallistumishaluiselta ole tuloa estetty, vaan vierailijatkin on otettu poikkeuksetta hyvillä mielin joukkoon mukaan.

Syyskuun alussa poikkesimme Jennin kanssa Urjalassa, jossa järjestettiin tuolloin Suomenratsut Ry:n järjestämä valtakunnallinen suomenhevosratsujen ja pienhevosten näyttely. Näyttelymatka osoittautui varsin onnistuneeksi, saihan Jenni taas yhden arvokkaan matkakokemuksen lisää. Reissunaisena se alkaa jo muistuttaa konkaria, sillä sen suhtautuminen matkustamiseen ja vieraassa paikassa käyttäytymiseen on hyvin aikuismainen ja järkevä huolimatta siitä, ettei näitä retkiä vielä loppu viimeksi ole montaakaan tehty. Näyttelypaikalla varsa kohtasi mm. ensimmäistä kertaa elämässään maneesin, jossa 2-vuotiaiden arvostelukolmio oli. Pitkäksi venähtäneestä odottelusta ja maneesin seiniä kolisuttaneesta tuulesta huolimatta varsa otti homma lunkisti ja esiintyi edukseen. Tulikukka Kiviharjun arvostelemana Jenni sai pisterivistön 7-7-7-8-7 eli yhteensä 36p ja II- palkinnon. Sininen ruusuke korvanjuuresta on nyt siirretty tallikämpän seinälle muiden näyttelyruusukkeiden rinnalle.

Reissunaisen elämää on viettänyt myös Jennin emä Jaatyttö, joka poikkesi eräänä syyskuisena viikonloppuna Porin Pietniemeen harjoituskoulukilpailuihin. Liisan ratsastamana tulokset tältä reissulta ovat HeC 57,3% sekä K.N. Special 55,0%. Päivä sujui kaikilta osin mukavasti, ja jo aiemmin tehtyjen Pietniemen reissujen tapaan myös näiden kisojen hyvät järjestelyt sekä mukava tunnelma saivat ehdottomasti jälleen meidät puolelleen.

Syksy otettiin syyskuussa ratsutilalle vastaan syysvaelluksen merkeissä. Reissulle osallistui pääasiassa oman tallin väkeä, minkä lisäksi saimme mukaamme myös ulkopuolista vahvistusta Raumalta. Vaelluksen starttipaikka oli tallipiha eräänä aurinkoisena sunnuntaiaamupäivänä, ja määränpää niin ikään Eurajoella sijaitseva Pinkjärven laavu. Matkaa taitettiin melko tarkkaan kahden tunnin ajan suuntaansa kaikissa askellajeissa reitin vaihdellessa metsäpoluista aina aukeiden kautta Irjanteen hiekkakuopille ja lopulta sieltä jälleen metsän kautta Pinkjärven rannalle. Huoltojoukot karauttivat edeltä käsin autolla paikan päälle muiden ratsastaessa perästä. Näinpä vaeltajien saapuessa olikin laavulla nuotio palamassa ja tietyt eväiden kaltaiset mukavuudet valmiiksi viritettyinä. Kuskien huokaistessa tunnin mittaisen tauon merkeissä myös hevosille tarjottiin vettä ja purtavaa, kunnes selkään nostetut loimet vaihdettiin jälleen satuloihin ja matka kohti kotia alkoi. Kaunis syyssää ja mukava porukka matkassa – mitäpä sitä muuta tarvittaisiin. Kiitokset sekä kaikille vaellukseen osallistuneille, että sitä järjestämässä olleille!

Heini Koskinen