|

Tallitarinoita

Kevättalvea 2007

Talvi 2006-2007 jäi lumikelien puuttuessa tavattoman lyhyeksi. Yhden perinteisen talviurheilulajin ehdimme kuitenkin lanseeraamaan sinäkin lyhyenä aikana: rekiajelun. Vetohevoseksi valittiin luonnollisesti Jaan Jenny, jonka kärsivällisyys todettiinkin viimeistään ensimmäisen, pitkäksi venähtäneen valjastussession aikana kunnioitettavaksi. Oli hienoa seurata varsan käyttäytymistä reen edessä, sillä uuden kulkupelin kanssa kosketuksiin joutuminen ei näyttänyt ihmeemmin sitä häkellyttävän. Ei ole suomenhevosen rehellisyyttä perinteisesti turhaan kehuttu.

Kevättalven aikana olemme tutustuneet pariinkin uuteen valmentajaan. Liisa tutustui kuuluisien tätikontaktiensa kautta noormarkkulaiseen Mari Hietikkoon, kansallisella tasolla kouluratsastusta kisanneeseen nuoreen naiseen joka on muiden töidensä ohella tavannut pyynnöstä pitää valmennuksia. Päätimme porukalla houkutella Marin poikkeamaan tänne Eurajoelle, ja saimmekin pystyyn mukavan valmennuspäivän.

Aina välillä herää tarve päästä kokeilemaan jotain uutta, ja näinpä intouduimme maaliskuussa puuhaamaan istuntakurssia. Porin Fysio-Centerin leivissä työskentelevä Hanna-Leena Tammelin tarjoutui pitämään meille nimenomaan fysioterapeutin näkökulmasta järjestettävää istunta- ja lihashuoltokurssia, ja yleisön kiinnostuessa ajatuksesta kurssi päädyttiinkin pitämään. Kiitos itse järjestelyistä kuuluu ehdottomasti Liisalle ja muulle Mattilan perheelle, joka oli jälleen valmis avaamaan ovet kotiinsa ja vastaanottamaan rymyävän talliporukan olohuoneeseensa. Siellä saimme kahvikuppi käpälässä silmiemme eteen istunta- ja lihashuoltokurssimme ensimmäisen osan eli teoriatunnin. Hanna-Leena antoi meille sekä kalvolla että käytännön palloharjoituksin tietoa erilaisista istuntaan liittyvistä seikoista. Teoriapuolen ollessa klaari siirryimme kentän puolelle, jossa saimme pienryhmissä käytännön opetusta. Oli äärimmäisen kiinnostavaa saada mahdollisuus kehittää ratsastustaan puhtaasti erilaisesta vinkkelistä kuin normaaleilla tunneilla, sillä kuten Hanna-Leena itse summasikin, hänen tehtävänsä ei ole puuttua ratsastustekniseen puoleen vaan iskeä silmänsä nimenomaan pilotin istuntaan.

Korjattavaa löytyikin sekä fyysisesti terveiltä että jollain lailla vammautuneilta, ts. vaikkapa selkäänsä parantelevilta. Kummallista kyllä tuntui, että vaikka tunnin aikana ei keskitytty suoranaisesti ratsastukseen, kunkin vaikuttaminen ratsuunsa muuttui istunnan korjaamisen myötä. Oli hienoa huomata käytännössä, kuinka lantion liikkeen vapauttaminen tms. todella vaikuttaa konkreettisesti hevosen askelpituuteen ja rentouteen. Koska kukaan meistä ei osoittautunut kerrasta täydelliseksi, päädyimme ”tilaamaan” tätä kiinnostavaksi osoittautunutta ohjausta lisää. Hanna-Leena onkin jo käynyt koko kevään ajan säännöllisesti meitä opettamassa.

Talven ikävämpiä puolia edusti alkuvuodesta vieroitetun Wiiman Siirin ilmeisesti liukastumisen yhteydessä loukkaama takajalka. Useita viikkoja kestäneen levonkaan jälkeen jalka ei vaikuttanut kantavan normaalisti, joten lopulta eteen tuli matka Vermon klinikalle. Alan vankkumattoman ykkösen katsastamana jalka sai kuitenkin positiivisen arvion. Houtun Siirille määräämät kuntoutusohjeet ovat vaikuttaneet jalan paranteluun selvästi, ja varsa on palannut normaaliin kuntoonsa. Vaiva ei tule jättämään pysyviä jälkiä, vaan Siiri viettää jo tekstiä kirjoittaessani täysipainoista, tervettä varsan elämää.

Heini Koskinen