|

Tallitarinoita

Jaatytöstä kantakirjatamma

22.5. on taatusti päivä, jonka moni tallilainen tulee muistamaan. Jaatyttö kantakirjattiin tuolloin pitkän treenaamisen, harjoittelun ja jännittämisen jälkeen.

Aamu alkoi Jutan tallilla, Ylöjärvellä, jossa Jaatyttö aloitti pitkän päivänsä kouluratsastuskokeella. Marita Tevalin luotsaamana kokeen tulokseksi saatiin kunnioitettavat pisteet 130/200 eli 65,00%!

Suoraan koulukokeesta juoksimme autolle vaihtamaan tammalle estesatulaa selkään, minkä jälkeen siirryimme jälleen kentän tienoille katselemaan muiden koulukoettaan suorittavien tammojen selviytymistä sekä pian alkavaa esteiden pystyttämistä. Jaa tuntui itse ottavan kunnon suomenhevosena kentän ympärillä tapahtuvan hälinän perin rauhallisesti, eikä isommin noteerannut edes muutaman kymmenen metrin päästä kulkevaa junaa. Ympärillä jännittävät taustajoukot sen sijaan hypistelivät takinliepeitään ja tuijottivat jännittyneinä kentälle kohoavia esteitä.

KoulukoeEstekoe koostuu tammoilla kolmesta esteestä: okseri, pysty sekä kaksiosainen sarja. Esteiden korkeus on 90cm. Kahta ensiksi mainittua estettä ratsukolla on mahdollisuus harjoitella lämmittelyssä ennen itse suoritusta, sarja tulee hypätä harjoittelematta. Jaatytön suorituksessa kaksi ensimmäistä estettä sujuivat hyvin, sarja vaati hieman yrittämistä. Ensi yrittämällä este ei ottanut ylittyäkseen, toisella yrittämällä ensimmäinen este jo ylittyi, mutta ennen toista osaa Jaa luikahti välistä pois. Kolmannella yrittämällä sarjan toinenkin este jo ylittyi, ja estekokeista numeroksi saatiin 6. Sanallisessa arvioinnissa hevosta kehuttiin sarjan tuottamista vaikeuksista huolimatta yritteliääksi, mikä olikin mieltä lämmittävästi todettu.

Jälleen estekokeen jälkeen ohjasimme hevosen autolle satulan vaihtoa varten. Tällä vaihtokerralla Jaatyttö sai uudelleen koulusatulan selkäänsä, vuorossa nimittäin oli seuraavaksi tuomariston edustajan suorittama ratsastettavuuskoe. Koekuskina Ylöjärvellä toimi Kirsi Tetri, joka pian istutettiinkin Jaan selkään. Kokeessa Jaatyttöä testattiin molempiin suuntiin kaikissa kolmessa askellajissa koeratsastajan arvioidessa selässä hevosen ratsastettavuutta. Kyseisen kokeen aikana arvioitiin myös hevosen luonnetta, joten kyseessä ei suinkaan ollut aivan vähäpätöinen ratsastuskerta. Ratsastettavuudestaan sekä luonteestaan Jaatyttö sai lopulta hyvän numeron 8.

Tältä päivältä ratsastuskokeet olivat näin ohitse. Päivä jatkui kuitenkin vielä suoraan Teivon raviradalla, jossa olisi vielä kantakirjauksen näyttely –osuus mittauksineen sekä rakennearviointeineen. Jaa –parka luuli kaiketi pääsevänsä kolmen jo suoritetun ratsastuskokeen jälkeen kotiin, ja tuhahtikin kopin pysähtyessä Jutan tallilta lähdettyämme jo muutaman kilometrin päähän Teivoon. Tamma jaksoi kuitenkin pitkästä päivästä huolimatta hienosti odottaa kantakirjattavien tammojen arvioinnin alkamista.

Koulukoe Teivossa aloitimme odottelun jälkeen osuutemme virallisella valokuvauksella, minkä jälkeen siirryimme sisätiloihin mittaukseen. Jaatytön säkäkorkeudeksi mitattiin 155cm, mikä oli muutamaa senttiä vähemmän kuin olimme ennalta odottaneet. Jalkojen terveyttä kehuttiin mittauksen yhteydessä, tarkistivatpa vielä epäuskoisina papereistaan jopa hevosen iän jalkoja kokeiltuaan.

Pian mittauksen jälkeen aloitettiin tammojen rakenteen sekä liikkeiden arviointi, jossa Jaatyttö oli toisena. Vesan maasta käsin esittämänä Jaa sai tuomarien syynissä pisterivin 8-8-6/8-7 eli yhteensä 37 rakennepistettä, mikä ei ole hullummin ollenkaan. Harmiksemme ratsastettavuuskokeiden yhteydessä saatuja liikepisteitä pudotettiin rakennearvioinnin yhteydessä 6 pisteeseen. Syynä pudotukseen oli oletettavasti takajalkojen länkisäärisiksi mainitut käyntiliikkeet, mikä kieltämättä harmitti valtavasti kyseessä ollessa näinkin näyttäväliikkeinen hevonen. Jaatyttö hyväksyttiin kantakirjaan näin ollen III palkinnolla.

KoulukoeRakennearvioinnin jälkeen pakkasimme lopulta pitkän päivän päätteeksi hevosen ja itsemme autoon ja aloitimme matkan kotia kohti. Harvoin on yhtä tyytyväistä hevosta nähty, kuin Jaatyttö oli astellessaan kotona lopulta illalla kuljetuskopin ramppia pitkin alas. Tässä vaiheessa oli sekä hevosella että taustajoukoilla pitkähkö päivä takana. Harvoin kantakirjausarvosteluja lukiessa tulee ajatelleeksi, kuinka paljon työtä niiden numeroiden ja lausuntojen taakse sisältyy. Suomenhevosen ratsukantakirjaan saattaminen ei ole aivan vaatimaton homma, ja nytpä sitten kelpaakin hyvällä syyllä ihailla rekisterinumeron perään lisättyä R-kirjainta.

Heini Koskinen